Vatun kanssa ollaan harjoiteltu ajohommia jo jonkin aikaa, mutta ohjastajan apuna on ollut aina avustaja tai kaksi mukana. Pikkumusta on kuitenkin vaikuttanut ajossa melko fiksulta tapaukselta ja pari viimeistä ajokertaa ovat sujuneet niin hyvin, että mukana ollut avustaja on voinut istua kärryillä ohjastajan vierellä. Niinpä tänään päätimme, että oli aika lähteä ajelulla ilman avustajaa!
Vattu on jo tottunut valjastustilanteeseen, eikä siinä tullut mitään ongelmia. Kaisa laittoi Ledyaa kuntoon käytävän alkupäässä. Kun tammakaksikko oli valmis, talutimme ne ulos, jossa ne saivat vielä kärryt peräänsä. Kaisan serkkutyttö oli mukana avustamassa Vatun valjastamisessa, ja katsoi että tamma pysyy paikoillaan samalla, kun laitoin sille kärryjä perään. Kun hevoset olivat valmiina, Kaisa irrotti Ledyan riimusta, pomppasi kärryille ja antoi tamman lähteä liikkeelle. Samalla olin itse ehtinyt jo kömpiä Vatun kärryille. Kaisan serkkytyttö Pinja päästi Vatun irti riimunnarusta ja hyppäsi vierelleni kärryille samalla, kun annoin tamman lähteä liikkeelle. Olimme sopineet, että kuljemme alkumatkan siten, että Pinjan juoksutusliina on kiinni Vatun riimussa ja otamme sen irti metsätien alussa, jos tamma käyttäytyy asiallisesti.
Kun pääsimme metsätien alkuun, Vattu vaikutti oikein rennolta ja iloiselta päästyään lenkille. Pinja pomppasi pois kärryiltä ja irrotti liinan tamman riimusta ja jäi kävelemään sen vierelle hetkeksi. Etunenässä kulkeva Ledyakin malttoi kävellä ihailtavan rauhassa ja kiirreettä, näyttäen hyvää mallia keskenkasvuiselle Vatulle, joka lepuutti turpaansa Kaisan olkapäällä.Kun etenimme metsätien alussa olevan mäen päälle, Pinja jättäytyi hiljalleen yhä kauemmas Vatun päästä ja lopulta hyppäsi takaisin kärryille.
Kun pääsimme metsätien toiseen päähän, käänsimme hevoset hiekkatiellä. Vaikka Vattu oli käyttäytynyt asiallisesti, en vielä halunnut mennä sen kanssa liikenteen sekaan, vaan halusin, että tamma saa hyvää rutiinia ajoon ennen kuin joudumme kohtaamaan pelottavia autoja. Olimme ottaneet lyhyen ravipätkän jo menomatkalla, mutta paluumatkalla uskaltauduimme ravaamaan jo hieman pidemmän pätkän. Kaisalla oli täysi työ saada Ledya pysymään mukavassa mummohölkässä, sillä tamma oli selkeästi kyllästynyt roolimallina oloon ja hitaaseen etenemiseen. Vattukin ravasi innoissaan, mutta pysyi kuitenkin hyvin kuulolla eikä lähtenyt painamaan ohjalle. Ravipätkän jälkeen tamma jatkoi välillä pienessä hölkässä, mutta malttoi välillä ihan kävelläkin.
Lopulta palasimme takaisin tallin pihaan. Pinja hyppäsi kärryjen kyydistä kun pysähdyimme ja meni ottamaan Vatun kiinni. Kun tamma oli kytketty riimunnaruun, nousin itsekin kärryistä ja kävin antamassa tammalle porkkananpalan kiitokseksi hienosta lenkistä. Kärryjä ja varusteita tamman päältä riisuessani mietin mielessäni, kuinka hienosti ja kivuttomasti Vatun koulutus on sujunut. Tamma oli kuitenkin pikkuvarsana melko kipakka tapaus, joten tämä on tietenkin ollut positiivinen yllätys.
Kun Ledya ja Vattu oli purettu varusteista, harjattu ja Ledyan jalat hoidettu jätimme hevoset sisälle. Muu hevoslauma oli saanut puolisen tuntia lisäaikaa ulkoiluun, mutta ne eivät siitä näyttäneet olevan kovin pahoillaan. Nickykin vilahti tallissa ja auttoi meitä ottamaan hevoset sisälle, mikä nelistään ei ollut homma eikä mikään.
Jään innoissani odottamaan Vatun tulevaa raviuraa, toivottavasti tamma käyttäytyy jatkossakin yhtä mallikkaasti kuin tänään!
- Tinu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti