Talvista ravikärryttelyä

Oli hieman kirpsakan oloinen pakkaspäivä, kun saavuin tallille. Tinu oli pyynnöstäni ottanut Ledyan ja Ellan sisälle päiväruokinnan aikana, joten kaksikko oli valmiina tallissa odottamassa lenkkiä. Nickykin kurvasi juuri sopivasti tallin pihaan keräillessäni kamppeitani autoni takapenkiltä.

Vaihdoimme hieman kuulumisia samalla, kun aloimme laittamaan hevosia valmiiksi ajoa varten. Eipä aikaakaan, kun hyppäsimme jo kumpikin omille kärryillemme ja lähdimme kävelemään kohti metsätietä, minä Ledyan kanssa edellä ja Nicky Ellan kanssa tiiviisti perässämme.

Aloitimme lenkkimme kävelemällä ja rennolla hölkällä. Ledya jolkotteli tasaista vauhtia eteenpäin, ja Ella seurasi meitä samalla tasaisella tahdilla lepuuttaen turpaansa olkapäälläni lähes koko ajan. Kun pääsimme vanhan taksvärkkitien viimeiselle kilometrille (tämä pätkä on mukavan tasaista suoraa ja muutenkin varmaan koko ikivanhan tien parhaassa kunnossa oleva osa) pyysin Ledyan lähestulkoon täyteen vauhtiin. Kuulin Nickynkin pyytävän Ellaa lisäämään vauhtia. Ravailimme reipasta vauhtia lumi pöllyten ja hidastimme vasta hieman ennen risteystä, josta pääsimme hiekkatielle.

Hiekkatielle käännyttyämme lisäsimme taas vauhtia, kun autoja ei näkynyt tulevan mistään eikä tie vaikuttanut kovin liukkaalta. Ella yritti kerran punkea Ledyan vierelle, mutta Nicky sai ohjattua tamman takaisin omalle paikalleen. Tasaisella hiekkatiellä oli hyvä lasketella kovaa vauhtia. Suoran päässä, pienen mäennyppylän päällä rupesimme jälleen hidastamaan vauhtia. Lopulta vauhtimme hiipui mukavaan mummohölkkään. Kärryttelimme vielä jonkin matkaa tallin ohitse ja kävimme tekemässä u-käännöksen hieman kauempana. Kävelimme viimeisen pätkän tallille, jotta hevoset saisivat hieman tasata hengitystään. Päästin Nickyn ja Ellan kärkeen loppukäyntien ajaksi, ja Ella olikin erittäin mielellään päästessään kärkihevoseksi.

Tallilla ihailin kypäräni ja takkini selkämyksen kuolakuviointeja, jotka Ella oli niihin lenkin aikana jättänyt. Annoin Nickyn hoitaa Ellan pesarilla, Ledya sai tyytyä käytävällä seisoskeluun. Kun olimme saaneet hevoset hoidettua ja karsinoihinsa kuivumaan jäimme vielä hetkeksi vaihtamaan kuulumisia (lue: juoruamaan), ennen kuin erkanimme kumpikin omille teillemme.

~ Kaisa

// Onnittelut Nickylle ja Ellalle - puoli vuotta Trulliksessa täynnä!

Ledyan ensimmäinen ravivoitto

Suuntasimme Ledyan kanssa tänään kohti Narrilaivaa ravien merkeissä. Aamu meni varusteita pakatessa, ja Ledyakin pääsi hetkeksi tarhaan. Tamma harjattiin kunnolla kun se otettiin sisälle valmistautumaan kisoihin lähtöön. Puolen päivän tienoilla pakkasimme Ledyan kuljetuskoppiin ja tavarat autoon, ja lähdimme Tinun kanssa huristelemaan kohti ravirataa.

Saavuimme radalle hieman aikaisessa, joten odottelimme hetken, ennen kuin otimme Ledyan pois kopista harjauspaikalle. Tinun varustaessa tammaa vaihdoin pari sanaa Nickyn kanssa, jolla oli päivän raveissa mukanaan useampikin hevonen. Trullinummessa asuva Ella ei ollut päässyt tänään kilpailemaan sen lähdön liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Nickyn kaksi hevosta oli kuitenkin ollut jo aiemmassa lähdössä, molemmat rahasijoille juosten. Naisen kolmas hevonen, Chocolina Rus juoksisi Ledyan kanssa samassa lähdössä.

Kun Tinu oli saanut Ledyan ajokuntoon, kävin ajamassa lämmittelykierrokset tamman kanssa. Pian olikin jo meidän starttimme aika, ja kärryttelimme kimon kanssa kohti lähtöaluetta. Tamma sai hyvän lähdön ja viipotti heti kärjen tuntumaan, kaventaen jatkuvasti väliä johtavaan hevoseen. Loppurutistuksessa Ledya venytti itseään sen verran, että voitto tuli nippa nappa turvan mitalla! Nickyn tammas lasketteli hieman meidän jäljessämme neljänneksi.

Kun palasimme Ledyan kanssa varikkoalueelle, Tinu odotteli meitä innoissaan. Tämä oli Ledyan ensimmäinen voitto, joten Tinu (ja tietenkin minä myös) oli syystäkin tyytyväinen tamman suoritukseen! Tinu hukutti Ledyan taputuksiin ja kehuihin samalla, kun purimme tammalta varusteita pois ja valmistelimme sitä kotiinlähtöä varten.

~ Kaisa

Ilman satulaa-tarinakilpailuissa Pikkulinnun tallilla

Osallistuimme Tarjan kanssa Pikkulinnun tallilla järjestettyihin ilman satulaa-kilpailuihin. Edustimme tamman kanssa 40cm esteluokassa, jossa sijoituimme toisiksi neljän osallistujan joukosta. Kakkossijan ansaitsimme seuraavalla tarinalla:

"En oikein tiedä mitä ajattelin ilmoittautuessani Tarjan kanssa estekilpailuihin - vieläpä ilman satulaa. Vaikka tämä mammutti onkin niin pomminvarma kuin suokki voi olla, ei sen kylkien ihrakerroksesta saa paljoakaan tukea tosipaikan tullen. Puhumattakaan siitä, että Tarjalle ei ole siunaantunut sitä kaikista parhainta hyppytyyliä.. Sitä oli kuitenkin turha murehtia nyt, kun astelimme jo kilpakentälle täydessä kisatällingissä.

Pienten epämääräisten ravin ja laukan sekaisten askeleiden jälkeen Tarja vihdoin nosti kunnon laukan, ja lähdimme vyörymään kohti ensimmäistä estettä. Pariin ensimmäiseen hyppyyn Tarja lähti kotioloissakin hyväksi toteamallaan aropeuratyylillä (toisin sanoen tasajalkaloilalla). Tämän jälkeen tamman hyppytyyliä kehtasi jo sanoa ihan tyylikkääksikin, ja seuraavat esteet ylitettiin siis ihan normihevosen tapaan. Ehdin jo ajatella, että ehkä tämä suoritus ei päätykään aivan totaaliseen häpäisyyn.

Niinpä suuntasimme matkamme kohti viimeistä estettä, ja naamalleni oli noussut jo ihan ylpeä hymy. Oliko punkerotammani vihdoinkin oppinut hyppäämään kuten hevosen kuuluu? Hymyni alkoi kuitenkin hyytyä siinä vaiheessa, kun Tarja vain kiihdytteli kohti viimeistä estettä, vaikka kuinka yritin hidastaa sen vauhtia. Este lähestyi kovaa vauhtia, ja aivan yllättäen ratsuni vetäisi oikein komeat slide stopit ja pysähtyi. Mutta ennen kuin hämmennys ehti lievetä (eihän meidän tamma tällaisiin suorituksiin kykene!), Tarja otti ja hyppäsi esteen ilman vauhtia. Maaliviivan ylitimme tyylikkäässä mummohölkässä, minä tamman kaulalla roikkuen.

Eipähän ainakaan tullut pudotuksia."

Lopuksi tuomaristo kommentoi tarinaamme seuraavasti: "Sujuvasti kirjoitettu tarina, moni suokin omistaja voisi varmasti samaistua tähän."

Vaikka suoritus ei siis ollut aivan suoraan oppikirjan mallista, olemme Tarjan kanssa oikein tyytyväisiä - olihan tämä ensimmäinen tarinakilpailu meille molemmille! Muistutukseksi tästä menestyksekkäästä kilpareissusta saimme allaolevan ruusukkeen.

© MWS Boutique

- Tinu