Kouluvalmennus

Pääsimme Vilkun kanssa Kemiinan kouluvalmennukseen.

“Anteeksi kovasti, kun olen myöhässä!”, Kemiina huusi kentän portilta ja asteli rivakkaasti hiekkakentän keskelle. Aluksi valmentaja tarkkaili hevosta sekä ratsastajaa ja ryhtyi sitten töihin. “Se on hieno! Todella hieno, ja suuri”, kommentoi alkajaisiksi valmentaja suomenhevosta. Ratsastushousuissaan seisova valmentaja pyysi ratsukkoa nostamaan ravin ja tekemään lyhyeltä sivulta leikkaajan pohkeenväistössä. Muutaman kerran Tinúvel teki töitä käskettyä kunnes Kemiina lopulta puuttui peliin. “Seis, seis Tinüvel! Ei, ei, ei!”, hän manasi. “Katse eteen, leuka pois rinnasta, kanna kädet ja anna selvemmät ohjeet! Nyt Vilkku on aivan hukassa”, valmentaja neuvoi ja asetteli Tinúvelin asentoa hevosen seisoessa pomminvarmasti paikoillaan, hieman puhaltaen raviaskelluksen jälkeen. Ratsastaja painoi pohkeet hellästi kiinni raudikkonsa kylkiin ja taas mentiin. Tinúvelia jännitti kääntää hevonen leikkaajalle, suoristaa se ja lähteä pohkeenväistöön. “Parempi, paljon parempi! Pidä kuitenkin jalka rauhassa ja muista se leuka”, valmentaja muistutti, mutta vaikutti jo tyytyväisemmältä. Sama harjoitus jatkettiin toiseen suuntaan useita toistoja kerraten.

Ravityöskentely jatkui pienen tauon jälkeen, jotta hevonen saisi hengähtää ja kävellä hetken löysin ohjin.

“Jatketaan ravissa ja tule ympyrälle ympärilleni”, valmentajanainen neuvoi. Tinúvel asetteli hevosen kevyeen peräänantoon ja pyysi ravia. Vilkku nosti kauniin, korkealiikkeisen ravin ja lähti työskentelemään suurelle ympyrälle kentän keskelle. “Aseta Vilkkua sisälle päin niin, että näet vähän sen turpaa. Käytä kevyitä apuja ja pidä ranteet rentona”, Kemiina ohjasi ratsukkoa. Vasempaan suuntaan Vilkku tuntui hieman jäykälle, mutta eteenpäin ratsastaessa se alkoi vertymään ja taipumaan. “Alä anna hevosen juosta altasi! Anna pidätteitä ja hidasta, mutta älä päästä hyvää tempoa pois”, kävi käsky mustatukkaisen kouluratsastajan suusta. Vasempaan suuntaan ratsukko joutui tekemään huomattavasti enemmän töitä, mutta kun yhteistyö alkoi lopulta rullaamaan oli hyvä jatkaa ravia koko kaviouralla.

Ratsukko nosti laukan Kemiinan ohjeistamana. Vilkku näytti hieman temmottomalta ja laiskalta, joten temmonlisäyksiä tehtiin paljon, samoin siirtymisiä. Pian Vilkku näytti oikein hyvälle ja Kemiina halusi ratsukon tekevän vielä muutamat laukanvaihdot pitkällä sivulla. “Oikein hyvä Tinúvel, näin! Nyt on hyvä ryhti, asento ja tempo. Vilkku näyttää oikein kuuliaiselta”, Kemiina hihkui ja antoi raikuvat aplodit. “Nyt on hyvä lopettaa. Ravaa pari kierrosta pitkin ohjin ja ota käyntiin”.

“Tinúvel, sinulla on hieno hevonen alla! Se on oikein kaunis ja toimiva peli kunhan itse muistat olla kriittinen oman ratsastuksesi kanssa. Huonolla ratsastuksella saa nopeasti pilattua hyvänkin hevosen, muista se. Sen virheen ovat monet tehneet. Seuraile itseäsi kuin hevostakin peilien kautta ja keskity tekemään töitä äläkä mieti muiden hevosten liikutusta samanaikaisesti. Vilkku on ilmiselvästi hevonen, joka tarvitsee kaiken panostuksen ja ajan ratsastuksen aikana. Muuten mainiota, hyvä!"

Kiitokset Kemiinalle valmennuksesta!

- Tinu

Pipsun esikoisvarsa

Mistä näitä varsoja oikein tulee?! Tämän vuoden puolella meille oli syntynyt jo kaksi suomenhevosvarsaa ja tänään Pipsu pyöräytti ratsuponivarsan laitumelle.

Pipsu oli astutettu Hervannan Oriasemalla asuvalla hollantilaisella ratsuponilla, Mickey van Weimaranerilla. Kyseessä oli komea ja melko kookas ruunnikonpäistärikönkimo ori, jonka toivoin periyttävän päistärikköyttä tai edes kimoutta varsalle. 

Pipsun esikoisvarsa syntyi melko lailla tismalleen laskettuna aikanaan, eli heinä-elokuun vaihteessa. Tiineysaika oli sujunut hyvin ja ongelmitta. Synnytyskin lienee sujuneen ilman ongelmia. Olin aamusella menossa tarkastamaan hevosia laitumelle ja täyttämään niiden vesiastiaa, kun huomasin Pipsun ja sen vastasyntyneen varsan laitumen kauimmassa nurkassa. Varsa oli syntynyt aivan hetki sitten ja Pipsu oli juuri nousemassa ylös, kun menin tarkastamaan kaksikon kuntoa. 

Pipsu vaikutti erittäin äidilliseltä ja ruunikko tammavarsa pyrki jaloilleen saman tien. Tarja oli ajanut Vatun ja Hämyn kauemmas, ja nuori tammakaksikko olikin tyytynyt jatkamaan laidunnusta laitumen vastakkaisella laidalla, välillä uteliaasti Pipsua ja varsaa tarkkaillen. Tarja oli jäänyt hieman lähemmäs kaksikkoa ja seurasi varsomista ja varsan ensiaskelia tarkkaavaisena, välillä pari ruohonkortta suuhunsa napaten. 

Tarkistin Pipsun ja varsan kunnon, molemmat näyttivät erittäin hyvinvoivilta. Jälkeisetkin irtosivat pian tamman noustua ylös ja noukin ne talteen muovipussiin, jonka kävin hakemassa traktorista. Seurailin tamman ja varsan menoa hetken kauempaa, ennen kuin jatkoin laidunkierrosta. Myöhemmin päivällä tulimme katsomaan varsaa Villen ja illansuussa Kaisan kanssa. Varsan nimeksi oli päätetty antaa Nelinde, mutta kutsumme tätä nyt jo kovin touhukasta tapausta Neliksi.

- Tinu