Kovimmat pakkaset olivat vihdoin hellittäneet, ja hevosten kanssa uskalsi tehdä muutakin kuin vain rentoja metsälenkkejä. Olin eilen juoksuttanut Vilkkua hetken, ja tänään tarkoituksena oli ratsastaa orilla kentällä. Puolen päivän jälkeen saapastelinkin siis kohti tallia, jossa Vilkku omassa karsinassaan etsi kuivikkeen seasta päiväheinien jämiä.
Kävin hakemassa Vilkun varusteet yläkerrasta ja asettelin ne käytävän reunalle pesarin viereen. Etsin orin harjapakista kaviokoukun, nappasin karsinan ovesta riimun ja narun ja astelin Vilkun karsinaan samalla hieman vihellellen. Taputin minua vastaan tullutta oria ja sujautin sille riimun päähän, putsasin kaviot ja talutin sen pesukarsinaan. Vilkku vilkuili kiinnostuneena tallin ovelle päin harjatessani sen pitkäksi venähtänyttä talvikarvaa. Ori pitäisi klipata taas jossain vaiheessa..
Kun Vilkku oli puunattu puhtaaksi ja jalat sekä kenkien tilanne tarkistettu, aloin pukea sille varusteita. Sujautin ensin suojat paikoilleen, heitin satulan ja enkkuloimen orin selkään ja lopulta kiinnitin sivuohjat orin satulaan. Tarkoituksenani oli juoksuttaa oria hetki ennen kuin nousisin selkään. Vetäisin kypärän päähän ennen orin suitsimista, kiinnitin juoksutusliinan suitsiin, nostin juoksutusraipan lattialta ja lähdimme tallustamaan kohi kenttää.
Nicky oli juuri ratsastamassa Ellalla kentällä, mutta kaksikko lähti pian kohti maastoa meidät nähdessään. Vaikka Vilkku on yleensä niin kilttiä poikaa taluttaessa, se rupesi Ellan nähdessään machoilemaan ja hirnumaan oikein kunnolla. Toruin oria samalla, kun Nickyn ravuritamma vain mulkaisi Vilkkua halveksuen kulkiessaan ohitsemme kohti metsäpolun alkua. Talutin edelleen hieman vikuroivan orini kentälle ja suljin portin.
Talutin Vilkun kentän keskelle ja ohjasin sen ympyrälle. Vilkku eteni melko reipasta käyntiä ja hetken kuluttua pyytäessäni sitä nostamaan ravin, poika lähti kiitämään eteenpäin kunnon pierupukkilaukalla. Kun sain Vilkun rauhoiteltua, se malttoi ravata ihan kiitettävän nätisti, joskin hieman jännityneesti.
Kun pyysin Vilkun pysähtymään, otin siltä sivuohjat pois. Ripustin ne ja juoksutusliinan kentän aidalle, juoksutusraippa kaatui johonkin kenttää ympäröivään lumikinokseen. Kävin myös noukkimassa maasta viltin, joka ei ollut kestänyt tekemistäni virityksistä huolimatta orin riehumisessa mukana, ja nostin senkin kentän aidalle. Tarkistin vielä kertaalleen orin satulavyön, ennen kuin nousin sen selkään.
Pyydettyäni Vilkun käyntiin teimme uralla käynti-ravisiirtymisiä ja pysähdyksiä. Vilkku pursusi selkeästi energiaa, mutta malttoi silti juuri ja juuri kuunnella kiltisti myös pidätteitä. Rupesimme pikkuhiljaa tekemään tehtäviä ravissa - lähinnä pääty-ympyröitä ja suunnanvaihdoksia, orin vetreydyttyä myös voltteja sekä pohkeenväistöä. Vilkku rupesi loppujen lopuksi hieman rentoutumaan, eikä painanut enää niin paljoa kädelle kuin aluksi. Olimme tehneet tehtävät lähinnä ravissa ja käynnissä, joten parien välikäyntien jälkeen aloitimme hieman laukkatyöskentelyä.
Ensimmäinen laukannosto johti melkoisen reippaaseen laukan ja ravin epämääräiseen välimuotoaskellajiin ja muutamaan isoon ilopukkiin, joiden seurauksena melkein mätkähdin maistelemaan kentän lumikerrosta. Pysyin kuitenkin kyydissä, ja pienen tasapainon korjauksen jälkeen kokeilimme uudelleen laukannostoa. Tällä kertaa Vilkku nosti laukan paljon hallitummin, vaikka vauhti oli edelleenkin turhan reipas. Teimme laukassa hetken kahdeksikkoa ja kokeilimme pari kertaa myös laukanvaihtoja.
Kun tulin siihen tulokseen, että ratsastelu saisi riittää tältä päivältä, ohjasin Vilkun kentän aidan vierelle. Noukin viltin aidalta ja asettelin sen orin selkään. Kaisa oli juuri sopivasti kurvannut pihaan, joten hän tuli avaamaan meille kentän portin. Vaihdoimme nopeasti muutaman sanasen, mutta päätimme siirtää kunnon juorutuokion myöhemmälle, sillä Vilkkua ei selkeästi huvittanut seisoskella paikoillaan. Kaisan keräillessä juoksutusvermeiltä aidan päältä suuntasimme Vilkun kanssa kohti maastoreitin alkua.
- Tinu
