Kantakirjaushumua

Olin ilmoittanut Vilkun kantakirjattavaksi, ja tänään olisi sitten se kauan odotettu päivä. Onneksi ori oli edellisenä iltana puunattu erinoimaisen siistiksi ja pakattu loimiin niin, että lian tarttuminen orin karvaan olisi lähes mahdotonta, sillä tokihan aamu ei sujunut kuten Strömsössä.

Ensinnäkin nukuin pommiin. Heräsin Kaisan pommittaessa minua viidennellä puhelulla, jonka jälkeen aamupalalle tai muulle ylimääräiselle ei jäänyt aikaa. Kaisa oli onneksi heittänyt hevoset ulos ja niille ruuat nenän eteen. Traikkua ei oltu ehditty vielä edellispäivänä pakata, sillä Kaisa toi sen mukanaan vasta nyt aamulla. Kaikki mukaan tarvittavat tavarat ja hoitovälineet oli onneksi katsottu jo valmiiksi edellisenä iltana, joten kun tavarat oli viskattu autoon, tarvitsi enää vain taluttaa Vilkku autoon.

No orihan ei tietenkään ollut tänään yhteistyöhaluisella tuulella. Yleensä Vilkun kanssa ei tarvitse lastaustilanteessa nähdä suurtakaan vaivaa, vaan ori seuraa nätisti perässä traileriin. Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän mököpäivä, sillä ori veti liinat tiskiin lastaussillan kohdalla, eikä suostunut etenemään sitten millään. Kokeilimme kaikkea (herkuilla lahjomista, silmien peittämistä, liinaa pepun takana...), mutta Vilkku vain riekkui ympäriinsä. Itkuhan siinä meinasi tulla, sillä olimme suunnitellusta aikataulusta jo melko reippaasti myöhässä. Manasin orin maan rakoon ja marssin talliin etsimään jotain, millä orin saisi traileriin. 

Kun kolusin satulahuonetta, Kaisa juoksi perääni ja kertoi Vilkun kivunneen ihan nätisti ilman taluttamista. Mikä lie orille tullut. Pääasia, että ori oli nyt kärrissä, joten hyppäsimme Kaisan kanssa pikapikaa autoon ja lähdimme huristelemaan tapahtumapaikalle.

Auton ratissa ollut Kaisa oli saanut kirittyä hyvin lastaukseen tuhlautunutta aikaa, ja selvisimme kuin ihmeen kaupalla paikalle vain hieman aikataulusta jäljessä (ja yksinä kappaleina - allekirjoittanut joutui välillä pitämään kiinni penkistä henkensä edestä). Kun juoksin kansliaan ilmoittautumaan, Kaisa rupesi laittamaan Vilkkua esityskuntoon, sillä vuoromme olisi pian.

Itse kantakirjaustilaisuus tuntui menevän ohitse nopeasti, enkä muista siitä juuri mitään muuta, kuin että Vilkku oli niin hienona ja että se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kotiin palasimme ratsukantakirjaan toiselle palkinnolle kantakirjatun orin kanssa. Vilkku sai paljon kehuja ja muutaman extraherkun jo ennen kotiinpaluuta. Takaisin kotitallille päästyämme heitin orille vielä pari porkkanaa, joita ori jäi mutustamaan tyytyväisenä.

- Tinu

Eläinlääkärikäynti

Tänään oli osalla hevosistamme taas inhottava päivä eläinlääkärin kanssa. Olin tilannut Ledyalle, Varrolle, Vilkulle ja Vatulle hampaiden raspauksen ja Tarjalle etujalkojen tutkimuksen, sillä aiemmalla käynnillä saadut hoito-ohjeet eivät olleet auttaneet toivotulla tavalla.

Päivä alkoi nelikon hampaidenhuollolla. Ledya oli hieman hankala tapaus, sillä tamma arvasi jo rauhoituspiikin nähdessään, mistä nyt on kyse! Pienten vastaanhankailujen jälkeen Ledya kuitenkin saatiin rauhoitettua ja hampaat raspattua. Tamman hampaat olivat erinomaisessa kunnossa, ja seuraava raspaus on ajankohtainen jälleen vuoden päästä.

Seuraavana uhrina - siis potilaana - oli Varro, joka myös rauhoitettiin. Ruuna on kuitenkin sen verran lungi poika, että rauhoituksen kanssa ei ollut ongelmia. Ehkä Varro pärjäisi raspauksenkin ilman rauhoittamista, mutta en halunnut riskeerata, että ruuna saisi jonkin angstikohtauksen juuri kriittisellä hetkellä. Ruunan hampaidenhuolto sujui ongelmitta, mutta muutama isompi piikki hammaskalustosta löytyi. Gabriela raspasi piikit pois, eikä piikkien aiheuttamia vaurioita tai muutoksia onneksi löytynyt. Varro joutuu hammaslääkärin pakeille seuraavan kerran jo neljän kuukauden kuluttua.

Seuraavina potilaine olivat Vilkku ja Vattu. Koska Vilkku on iso ja fiksu mies, ei sitä tarvinnut rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Raspauksessa ei myöskään löytynyt piikkejä tai muita muutoksia. Olin jättänyt Vatun viimeiseksi raspattavaksi, sillä olihan tämä pikkuneidin ensimmäinen hammaslääkärikäynti ja meitä saattaisi odottaa kunnon teiniangsti! Vattu käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka tamma vöhön kiemurtelikin rauhoitusta annettaessa. Myös Vatun hampaat olivat priimakunnossa.

Kun hammashuollot olivat tältä päivältä ohitse, oli vuorossa Tarjan etujalkojen tutkiminen. Tamman jalat turvottelivat edelleen, vaikka niitä oli hoidettu edellisellä eläinlääkärikäynnillä saatujen ohjeiden mukaan. Koska mitään merkittävää vaikutusta ohjeiden noudattamisella ei ollut ollut, Gabriela päätti ultrata Tarjan jalat. Molemmista etusista löytyi vaurioita pinnallisista koukistajajänteistä, joskin vauriot olivat onneksi erittäin pieniä. Syyn Gabriela löytyi kavioiden pienistä asentovirheistä, jotka olivat aiheuttaneet ylimääräistä rasitusta jänteille.

Gabriela vuoli Tarjan kaviot ja jänteisiin piikitettiin hieman kortisonia paranemisen nopeuttamiseksi. Saamamme uudet hoito-ohjeet eivät juurikaan poikenneet aiemmista, sillä Tarja täytyy edelleen pitää vain kevyellä liikunnalla ja jalkoja kylmätä, molempia noin kuukauden verran. Tarkastuskäynnille menemme Tarjan kanssa maaliskuun alussa, jotta näemme, miten hoito on ruvennut puremaan.

Kiitokset jälleen Spellcaren Gabrielalle hevostemme hoitamisesta!

- Tinu