Kantakirjaushumua

Olin ilmoittanut Vilkun kantakirjattavaksi, ja tänään olisi sitten se kauan odotettu päivä. Onneksi ori oli edellisenä iltana puunattu erinoimaisen siistiksi ja pakattu loimiin niin, että lian tarttuminen orin karvaan olisi lähes mahdotonta, sillä tokihan aamu ei sujunut kuten Strömsössä.

Ensinnäkin nukuin pommiin. Heräsin Kaisan pommittaessa minua viidennellä puhelulla, jonka jälkeen aamupalalle tai muulle ylimääräiselle ei jäänyt aikaa. Kaisa oli onneksi heittänyt hevoset ulos ja niille ruuat nenän eteen. Traikkua ei oltu ehditty vielä edellispäivänä pakata, sillä Kaisa toi sen mukanaan vasta nyt aamulla. Kaikki mukaan tarvittavat tavarat ja hoitovälineet oli onneksi katsottu jo valmiiksi edellisenä iltana, joten kun tavarat oli viskattu autoon, tarvitsi enää vain taluttaa Vilkku autoon.

No orihan ei tietenkään ollut tänään yhteistyöhaluisella tuulella. Yleensä Vilkun kanssa ei tarvitse lastaustilanteessa nähdä suurtakaan vaivaa, vaan ori seuraa nätisti perässä traileriin. Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän mököpäivä, sillä ori veti liinat tiskiin lastaussillan kohdalla, eikä suostunut etenemään sitten millään. Kokeilimme kaikkea (herkuilla lahjomista, silmien peittämistä, liinaa pepun takana...), mutta Vilkku vain riekkui ympäriinsä. Itkuhan siinä meinasi tulla, sillä olimme suunnitellusta aikataulusta jo melko reippaasti myöhässä. Manasin orin maan rakoon ja marssin talliin etsimään jotain, millä orin saisi traileriin. 

Kun kolusin satulahuonetta, Kaisa juoksi perääni ja kertoi Vilkun kivunneen ihan nätisti ilman taluttamista. Mikä lie orille tullut. Pääasia, että ori oli nyt kärrissä, joten hyppäsimme Kaisan kanssa pikapikaa autoon ja lähdimme huristelemaan tapahtumapaikalle.

Auton ratissa ollut Kaisa oli saanut kirittyä hyvin lastaukseen tuhlautunutta aikaa, ja selvisimme kuin ihmeen kaupalla paikalle vain hieman aikataulusta jäljessä (ja yksinä kappaleina - allekirjoittanut joutui välillä pitämään kiinni penkistä henkensä edestä). Kun juoksin kansliaan ilmoittautumaan, Kaisa rupesi laittamaan Vilkkua esityskuntoon, sillä vuoromme olisi pian.

Itse kantakirjaustilaisuus tuntui menevän ohitse nopeasti, enkä muista siitä juuri mitään muuta, kuin että Vilkku oli niin hienona ja että se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kotiin palasimme ratsukantakirjaan toiselle palkinnolle kantakirjatun orin kanssa. Vilkku sai paljon kehuja ja muutaman extraherkun jo ennen kotiinpaluuta. Takaisin kotitallille päästyämme heitin orille vielä pari porkkanaa, joita ori jäi mutustamaan tyytyväisenä.

- Tinu