Kaisa näkee Vilkun ensi kertaa

"Mikä tää tässä tän naapurissa on?" Kaisa kysyi laskiessaan Varron irti ruunan karsinassa. "Mun uusin ostos, Fiktion Vilkku. Seitsemänvuotias ori. Eiks ookin sulo!" nojailin rinta rottingilla Vilkun karsinan ovea vasten laskettuani Ellan irti omaan karsinaansa. Ori näytti tyytyväiseltä Kaisan rapsuttaessa sitä korvan takaa.

"No on, on. Mutta mitä ihmettä sä orilla teet?! Ja kuinka tää tulee toimeen täällä tammalauman keskellä? Ja missä vaiheessa sä edes tän ehdit hankkia?" Kaisan ilmeestä näki, että hän ei ollut täysin tyytyväinen tähän ostokseen.

"No ihan hyvin se on nyt parina päivänä täällä viihtynyt. Maanantai-iltana kun se tuli tänne, niin se Varroa yritti vähän vokotella tosta kaltereiden läpi, ennen kuin tajus että se on ruuna. Varro kyllä parina ekana päivänä vaikutti tosi epätyytyväiseltä tähän uuteen naapuriinsa ja oli pettynyt tallin kuninkaan tittelin menetyksestä, mutta nyt ne on kyllä jo ihan hyvää pataa keskenään. Muuten ei oo ollu mitään ongelmaa. Ja ostin kun tää vaikutti tosi kivalta, olin muutenkin miettinyt toisen vähän paremman harrasteratsun ostoa. Sitä paitsi, tän kanssa on kilpailtu valjakkoajossakin!" yritin perustella ostostani. Sanan valjakkoajo kohdalla Kaisan ilme tosin muuttui entistä epäuskoisemmaksi.

"Valjakkoajoa! Ethän sä ole koskaan edes ollut valjakkokärryjen kyydissä! Se on kuule ihan eri juttu ajella sellaisilla kuin noilla koppakärryillä," Kaisa totesi lopetettuaan orin rapsuttamisen. Vilkku vetäytyi syömään karsinan pohjalle päiväruokinnan aikana tipahdelleita kauranjyväsiä ja kiusaamaan Varroa kaltereiden läpi. "No kyllä mä kerran olen groomaamista päässyt kokeilemaan," sanoin hieman loukkaantuneena. "Sitä paitsi mun yksi kaveri lupasi kyllä toimia ajurina ja auttaa näiden valjakkojuttujen kanssa ja opettaa mulle groomauksen salat. Piia meinaan, se brunette mikä kävi kesämmällä Varroakin kerran ratsastamassa. Kyllä sä sen muistat."

Kaisa pyröäytti silmiään ja katseli hetken Vilkkua hieman mietteliäänä."No jaa.. Omatpahan on rahas ja ongelmat mitkä tästä vielä seuraa," Kaisa tuhahti. "Mutta onhan se kyllä aika komee."

Virnistin, sillä tiesin saaneeni Kaisan puolelleni tässä asiassa. Lähdimme ulos hakemaan Pipsaa ja Thelmaa takaisin sisälle, suunnitellen samalla Vilkun tulevaisuutta ja haaveillen monista upeista varsoista, joiden isä ori olisi.

- Tinu

Vuoden viimeiset sänkkärilaukat

Naapurin isäntä oli vinkannut meille aikovansa kyntää Trulliksen vieressä olevan pellon ensi viikon alussa, joten nyt olisi tämän vuoden viimeinen tilaisuus käydä pellolla laukkailemassa. Päätin itse ottaa ratsuksseni (selkeästi liikuntaa kaipaavan) Tarjan, Kaisa puolestaan päätti kokeilla, mitä Ledya sanoisi sänkkärilaukoista. Olemme nyt syksyn aikana opettaneet tammalle ratsun perusjuttuja kentällä ja tamma on toiminut ihan suhteellisen fiksusti, joten teoriassa sen kanssa voisi myös maastoilla selästä käsin. 

Satuloimme Kaisan kanssa ratsumme ja nousimme selkään kentällä. Tarja on sen verran fiksu ja kiltti tamma, että se odotteli hetken itsekseen, että avustin Kaisan Ledyan selkään. Ratsastimme muutaman kierroksen kentällä varmistuaksemme, että kimo ravurimme muistaa edelleen sille opetetut ratsujutut. Ledya näytti olevan tänään yllättävän laiskalla tuulella, joten uskaltauduimme jatkamaan matkaamme kentältä tien yli pellolle, minä ja Tarja edellä.

Pellolle päästyämme teimme muutaman kierroksen käynnissä ja ravasimme hieman. Tarkistimme samalla, että pohja on edelleen hyvässä kunnossa. Ledya oli selkeästi reipastunut ja valpastunut pellolle tultuamme, ja etenkin muutaman ravipätkän ottaessamme Kaisalla oli täysi työ pitää tamma kurissa, jottei se ohittaisi minua ja Tarjaa. Kaikesta huolimatta Kaisa oli valmis kokeilemaan laukkaamista Ledyalla, joten sopivassa kohdassa nostin Tarjan kanssa laukan. 

Tarja laukkasi hieman normaalia reippaammin, mutta etenimme kuitenkin melko hillittyä vauhtia. Takaamme kuuluvasta kiroamisesta päätellen Kaisalla oli hieman ongelmia Ledyan kanssa ja ennen kuin ehdin hidastaa Tarjan takaisin raviin, Ledya painelikin jo ohitsemme jotakin kiitoravin ja laukan sekaista askellajia välillä komeasti pukitellen. Hidastin Tarjan edelleen käyntiin ja Kaisakin sai Ledyan käännettyä ja hieman hidastamaan, ja pian he saapuivatkin jo reippaanlaisella ravilla luoksemme.

Ledya ei suostunut pysymään paikoillaan vaan steppasi jatkuvasti. "Kokeillaan nyt vielä kerta, josko tää tajuais jutun jujun," Kaisa sanoi. Ravasin Tarjan kanssa sopivaan kohtaan ja nostimme taas laukan. Ledyakin onnistui tällä kertaa nostamaan laukan parin suuren pukin jälkeen. Laukkasimme pari pitkää pätkää pellolla, minkä jälkeen hidastimme hevoset käyntiin ja suuntasimme vielä metsätielle, jossa otimme muutaman rennomman ravipätkän. Takaisin tallille palasimme käynnissä, jopa Ledya malttoi ottaa käyntiaskeleita loppumatkasta.

Tallilla hoidimme hevoset ja tarjosimme niille juotavaa. Kaisa päätti vielä kylmätä hieman Ledyan jalkoja viedessäni Tarjan takaisin laitumelle, jossa Marla odottikin jo malttamattomana kaverinsa paluuta.

- Tinu