Kouluvalmennus

Pääsimme Vilkun kanssa Kemiinan kouluvalmennukseen.

“Anteeksi kovasti, kun olen myöhässä!”, Kemiina huusi kentän portilta ja asteli rivakkaasti hiekkakentän keskelle. Aluksi valmentaja tarkkaili hevosta sekä ratsastajaa ja ryhtyi sitten töihin. “Se on hieno! Todella hieno, ja suuri”, kommentoi alkajaisiksi valmentaja suomenhevosta. Ratsastushousuissaan seisova valmentaja pyysi ratsukkoa nostamaan ravin ja tekemään lyhyeltä sivulta leikkaajan pohkeenväistössä. Muutaman kerran Tinúvel teki töitä käskettyä kunnes Kemiina lopulta puuttui peliin. “Seis, seis Tinüvel! Ei, ei, ei!”, hän manasi. “Katse eteen, leuka pois rinnasta, kanna kädet ja anna selvemmät ohjeet! Nyt Vilkku on aivan hukassa”, valmentaja neuvoi ja asetteli Tinúvelin asentoa hevosen seisoessa pomminvarmasti paikoillaan, hieman puhaltaen raviaskelluksen jälkeen. Ratsastaja painoi pohkeet hellästi kiinni raudikkonsa kylkiin ja taas mentiin. Tinúvelia jännitti kääntää hevonen leikkaajalle, suoristaa se ja lähteä pohkeenväistöön. “Parempi, paljon parempi! Pidä kuitenkin jalka rauhassa ja muista se leuka”, valmentaja muistutti, mutta vaikutti jo tyytyväisemmältä. Sama harjoitus jatkettiin toiseen suuntaan useita toistoja kerraten.

Ravityöskentely jatkui pienen tauon jälkeen, jotta hevonen saisi hengähtää ja kävellä hetken löysin ohjin.

“Jatketaan ravissa ja tule ympyrälle ympärilleni”, valmentajanainen neuvoi. Tinúvel asetteli hevosen kevyeen peräänantoon ja pyysi ravia. Vilkku nosti kauniin, korkealiikkeisen ravin ja lähti työskentelemään suurelle ympyrälle kentän keskelle. “Aseta Vilkkua sisälle päin niin, että näet vähän sen turpaa. Käytä kevyitä apuja ja pidä ranteet rentona”, Kemiina ohjasi ratsukkoa. Vasempaan suuntaan Vilkku tuntui hieman jäykälle, mutta eteenpäin ratsastaessa se alkoi vertymään ja taipumaan. “Alä anna hevosen juosta altasi! Anna pidätteitä ja hidasta, mutta älä päästä hyvää tempoa pois”, kävi käsky mustatukkaisen kouluratsastajan suusta. Vasempaan suuntaan ratsukko joutui tekemään huomattavasti enemmän töitä, mutta kun yhteistyö alkoi lopulta rullaamaan oli hyvä jatkaa ravia koko kaviouralla.

Ratsukko nosti laukan Kemiinan ohjeistamana. Vilkku näytti hieman temmottomalta ja laiskalta, joten temmonlisäyksiä tehtiin paljon, samoin siirtymisiä. Pian Vilkku näytti oikein hyvälle ja Kemiina halusi ratsukon tekevän vielä muutamat laukanvaihdot pitkällä sivulla. “Oikein hyvä Tinúvel, näin! Nyt on hyvä ryhti, asento ja tempo. Vilkku näyttää oikein kuuliaiselta”, Kemiina hihkui ja antoi raikuvat aplodit. “Nyt on hyvä lopettaa. Ravaa pari kierrosta pitkin ohjin ja ota käyntiin”.

“Tinúvel, sinulla on hieno hevonen alla! Se on oikein kaunis ja toimiva peli kunhan itse muistat olla kriittinen oman ratsastuksesi kanssa. Huonolla ratsastuksella saa nopeasti pilattua hyvänkin hevosen, muista se. Sen virheen ovat monet tehneet. Seuraile itseäsi kuin hevostakin peilien kautta ja keskity tekemään töitä äläkä mieti muiden hevosten liikutusta samanaikaisesti. Vilkku on ilmiselvästi hevonen, joka tarvitsee kaiken panostuksen ja ajan ratsastuksen aikana. Muuten mainiota, hyvä!"

Kiitokset Kemiinalle valmennuksesta!

- Tinu

Pipsun esikoisvarsa

Mistä näitä varsoja oikein tulee?! Tämän vuoden puolella meille oli syntynyt jo kaksi suomenhevosvarsaa ja tänään Pipsu pyöräytti ratsuponivarsan laitumelle.

Pipsu oli astutettu Hervannan Oriasemalla asuvalla hollantilaisella ratsuponilla, Mickey van Weimaranerilla. Kyseessä oli komea ja melko kookas ruunnikonpäistärikönkimo ori, jonka toivoin periyttävän päistärikköyttä tai edes kimoutta varsalle. 

Pipsun esikoisvarsa syntyi melko lailla tismalleen laskettuna aikanaan, eli heinä-elokuun vaihteessa. Tiineysaika oli sujunut hyvin ja ongelmitta. Synnytyskin lienee sujuneen ilman ongelmia. Olin aamusella menossa tarkastamaan hevosia laitumelle ja täyttämään niiden vesiastiaa, kun huomasin Pipsun ja sen vastasyntyneen varsan laitumen kauimmassa nurkassa. Varsa oli syntynyt aivan hetki sitten ja Pipsu oli juuri nousemassa ylös, kun menin tarkastamaan kaksikon kuntoa. 

Pipsu vaikutti erittäin äidilliseltä ja ruunikko tammavarsa pyrki jaloilleen saman tien. Tarja oli ajanut Vatun ja Hämyn kauemmas, ja nuori tammakaksikko olikin tyytynyt jatkamaan laidunnusta laitumen vastakkaisella laidalla, välillä uteliaasti Pipsua ja varsaa tarkkaillen. Tarja oli jäänyt hieman lähemmäs kaksikkoa ja seurasi varsomista ja varsan ensiaskelia tarkkaavaisena, välillä pari ruohonkortta suuhunsa napaten. 

Tarkistin Pipsun ja varsan kunnon, molemmat näyttivät erittäin hyvinvoivilta. Jälkeisetkin irtosivat pian tamman noustua ylös ja noukin ne talteen muovipussiin, jonka kävin hakemassa traktorista. Seurailin tamman ja varsan menoa hetken kauempaa, ennen kuin jatkoin laidunkierrosta. Myöhemmin päivällä tulimme katsomaan varsaa Villen ja illansuussa Kaisan kanssa. Varsan nimeksi oli päätetty antaa Nelinde, mutta kutsumme tätä nyt jo kovin touhukasta tapausta Neliksi.

- Tinu

Sir Ville ja lady Tinu

Päätimme tehdä tallimme hevosten kanssa uuden lajivaltauksen lähtemällä kokeilemaan keskiaikaratsastusta! Oikeastaan olin saanut Villen innostumaan ratsastusharrastuksesta juuri keskiaikaratsastuksen ja ritareiden avulla. Ville oli harjoitellut koko kevään ja alkukesän erittäin ahkerasti hevosjuttuja ja meno näytti jo ihan yllättävän mallikkaalta, joten tämän mieliksi lähdimme mittelemään keskiaikaratsastusluokissa Allu Epressin kilpailuihin.

Lainasimme tuttavaltamme hevoskuljetusautoa, jotta saimme kaikki hevoset mukaan ja lähdimme ajelemaan kohti kilpailupaikkaa. Kyseessä olivat Villen ensimmäiset kisat ja raukka näytti olevan erittäin jännittynyt - vaikkei sitä tietenkään meille kehdannut ääneen myöntää!

Ensimmäinen luokka oli noviisijousi, taulut, johon Ville osallistui Varrolla. Ville on joskus nuorena poikana harrastanut jousiammuntaa ja luokassa hevosen sai noviisitasolla pysäyttää ampumapaikalla, joten tämä luokka ei aiheuttanut Villelle paljoakaan ongelmia. Sijoitus tästä luokasta oli 3/6.

Seuraavana vuorossa oli noviisimiekka, renkaat, johon Ville osallistui Vilkulla. Itse hieman jännitin tätä luokkaa, sillä Villen ja Vilkun yhteistyö ei ollut kotosalla ollut aina ihan parhaasta päästä, mutta Ville halusi välttämättä osallistua kisoihin myös Vilkulla. Turhaa huolestuin, sillä kaksikon yhteistyö sujui aivan loistavasti ja lopputuloksena oli ensimmäinen sija viiden osallistujan joukosta.

Pikaisen hevosenvaihdon jälkeen luvassa oli noviisimiekka, kaalinpää. Myös tätä luokkaa jännitin, sillä Villellä oli ratsuna oma kasvattimme Hämy, jolle nämä olivat nuoren tamman ensimmäiset kilpailut. Myös tämän kaksikon yhteistyö yllätti minut positiivisesti Villen ja Hämyn sijoittuessa luokassa ensimmäiselle sijalle viiden osallistujan joukosta.

Villen viimeinen luokka oli noviisikeihäs, heitto. Ratsuna tällä kertaa oli Vattu ja meno ei kyllä ollut kovin kaunista katseltavaa. Vattu vei Villeä ihan 100-0 eikä suoritus ollut kovinkaan loistelias. Päivä päättyi siis sijaan 5/5. Toisaalta Ville voi olla ihan tyytyväinen, sillä sijoittuihan hän kahdessa luokassa ensimmäiseksi ja yhdessä nippa nappa ruusukesijojen ulkopuolelle.

Kun Villen kilpailurupeama oli saatu päätökseen, oli minun vuoroni osallistua yhteen luokkaan. Osallistuin Pipsulla Lady luokkaan. Meillä meni ihan mukiinmenevästi, mutta tyylikkyys ei tällä kertaa riittänyt ruusukkeille. Lopullinen sijoitus olikin 4/5.

Päivän päätteeksi kotiin ajellessamme Ville istui tyytyväisenä kuskin penkillä, suunnitellen innoissaan jo seuraaviin turnajaisiin osallistumista. Taisi hevos- ja kilpailukärpänen nyt ihan tosissaan puraista meidän Villeä.

- Tinu

Metsälammen ratsastusmerkkisuoritustunti

Kävimme suorittamassa Varron kanssa B-ratsastusmerkin Metsälammella! Alla suoritukseen vaaditut kysymykset ja kuittaus sekä hieno diplomi, jonka saimme hyväksytystä merkkisuorituksesta.

Merkkisuoritustunnit 1.4.

1. Miten ensimmäisen harjoituksen pysähdykset sujuivat?
Yritin tehdä pysähdykset lähinnä istunnan avulla. Parissa ensimmäisessä pysähdyksessä Varrolla oli hieman ongelmia ymmärtää mitä siltä pyydettiin ja pysähdykset eivät ehkä olleet niin sujuvia kuin olisi ollut mahdollista. Pikkuhiljaa pysähdykset kuitenkin rupesivat sujumaan paremmin. Myös ravissa oli aluksi ongelmia, sillä Varro hiippaili muutaman käyntiaskeleen ennen pysähdystä.

2. Mikä oli haastavinta toisessa harjoituksessa?
Laukkasta siirtyminen käyntiin. Varro innostui hiihtelemään hieman epämääräistä ravin ja käynnin sekoitusta ennen kuin suostui siirtymään puhtaasti käyntiin.

3. Millainen ratsusi oli tällä tunnilla?
Varro oli melko innokas ja jarrujen kanssa oli ehkä hieman ongelmia joissain tilanteissa. Pääasiassa ruuna oli kuitenkin erittäin yhteistyöhaluinen ja teki pyydetyt asiat ilman turhaa vastaan vänkäämistä.

4. Mikä oli kaikista haastavinta tällä tunnilla?
Kaikista haastavinta oli ehkäpä siirtymien ajoittaminen vaadittuihin pisteisiin.

5. Tunnin aikana Sinte huomautti sinulle monta kertaa samasta asiasta. Mistä?
Pidätteiden läpiviennistä tuli sanomista.

6. Mistä sait kehuja tunnin aikana?
Käsien asennosta.

7. Millaisen tavoitteen haluaisit asettaa itsellesi seuraaville tunneille?
Tavoitteena olisi, että siirtymät hitaampaan askellajiin olisivat täsmällisempiä ja että pidätteet menisivät paremmin läpi.



- Tinu

Vattu ajokoulussa

Vatun kanssa ollaan harjoiteltu ajohommia jo jonkin aikaa, mutta ohjastajan apuna on ollut aina avustaja tai kaksi mukana. Pikkumusta on kuitenkin vaikuttanut ajossa melko fiksulta tapaukselta ja pari viimeistä ajokertaa ovat sujuneet niin hyvin, että mukana ollut avustaja on voinut istua kärryillä ohjastajan vierellä. Niinpä tänään päätimme, että oli aika lähteä ajelulla ilman avustajaa!

Vattu on jo tottunut valjastustilanteeseen, eikä siinä tullut mitään ongelmia. Kaisa laittoi Ledyaa kuntoon käytävän alkupäässä. Kun tammakaksikko oli valmis, talutimme ne ulos, jossa ne saivat vielä kärryt peräänsä. Kaisan serkkutyttö oli mukana avustamassa Vatun valjastamisessa, ja katsoi että tamma pysyy paikoillaan samalla, kun laitoin sille kärryjä perään. Kun hevoset olivat valmiina, Kaisa irrotti Ledyan riimusta, pomppasi kärryille ja antoi tamman lähteä liikkeelle. Samalla olin itse ehtinyt jo kömpiä Vatun kärryille. Kaisan serkkytyttö Pinja päästi Vatun irti riimunnarusta ja hyppäsi vierelleni kärryille samalla, kun annoin tamman lähteä liikkeelle. Olimme sopineet, että kuljemme alkumatkan siten, että Pinjan juoksutusliina on kiinni Vatun riimussa ja otamme sen irti metsätien alussa, jos tamma käyttäytyy asiallisesti.

Kun pääsimme metsätien alkuun, Vattu vaikutti oikein rennolta ja iloiselta päästyään lenkille. Pinja pomppasi pois kärryiltä ja irrotti liinan tamman riimusta ja jäi kävelemään sen vierelle hetkeksi. Etunenässä kulkeva Ledyakin malttoi kävellä ihailtavan rauhassa ja kiirreettä, näyttäen hyvää mallia keskenkasvuiselle Vatulle, joka lepuutti turpaansa Kaisan olkapäällä.Kun etenimme metsätien alussa olevan mäen päälle, Pinja jättäytyi hiljalleen yhä kauemmas Vatun päästä ja lopulta hyppäsi takaisin kärryille. 

Kun pääsimme metsätien toiseen päähän, käänsimme hevoset hiekkatiellä. Vaikka Vattu oli käyttäytynyt asiallisesti, en vielä halunnut mennä sen kanssa liikenteen sekaan, vaan halusin, että tamma saa hyvää rutiinia ajoon ennen kuin joudumme kohtaamaan pelottavia autoja. Olimme ottaneet lyhyen ravipätkän jo menomatkalla, mutta paluumatkalla uskaltauduimme ravaamaan jo hieman pidemmän pätkän. Kaisalla oli täysi työ saada Ledya pysymään mukavassa mummohölkässä, sillä tamma oli selkeästi kyllästynyt roolimallina oloon ja hitaaseen etenemiseen. Vattukin ravasi innoissaan, mutta pysyi kuitenkin hyvin kuulolla eikä lähtenyt painamaan ohjalle. Ravipätkän jälkeen tamma jatkoi välillä pienessä hölkässä, mutta malttoi välillä ihan kävelläkin.

Lopulta palasimme takaisin tallin pihaan. Pinja hyppäsi kärryjen kyydistä kun pysähdyimme ja meni ottamaan Vatun kiinni. Kun tamma oli kytketty riimunnaruun, nousin itsekin kärryistä ja kävin antamassa tammalle porkkananpalan kiitokseksi hienosta lenkistä. Kärryjä ja varusteita tamman päältä riisuessani mietin mielessäni, kuinka hienosti ja kivuttomasti Vatun koulutus on sujunut. Tamma oli kuitenkin pikkuvarsana melko kipakka tapaus, joten tämä on tietenkin ollut positiivinen yllätys.

Kun Ledya ja Vattu oli purettu varusteista, harjattu ja Ledyan jalat hoidettu jätimme hevoset sisälle. Muu hevoslauma oli saanut puolisen tuntia lisäaikaa ulkoiluun, mutta ne eivät siitä näyttäneet olevan kovin pahoillaan. Nickykin vilahti tallissa ja auttoi meitä ottamaan hevoset sisälle, mikä nelistään ei ollut homma eikä mikään.

Jään innoissani odottamaan Vatun tulevaa raviuraa, toivottavasti tamma käyttäytyy jatkossakin yhtä mallikkaasti kuin tänään!

- Tinu

Kantakirjaushumua

Olin ilmoittanut Vilkun kantakirjattavaksi, ja tänään olisi sitten se kauan odotettu päivä. Onneksi ori oli edellisenä iltana puunattu erinoimaisen siistiksi ja pakattu loimiin niin, että lian tarttuminen orin karvaan olisi lähes mahdotonta, sillä tokihan aamu ei sujunut kuten Strömsössä.

Ensinnäkin nukuin pommiin. Heräsin Kaisan pommittaessa minua viidennellä puhelulla, jonka jälkeen aamupalalle tai muulle ylimääräiselle ei jäänyt aikaa. Kaisa oli onneksi heittänyt hevoset ulos ja niille ruuat nenän eteen. Traikkua ei oltu ehditty vielä edellispäivänä pakata, sillä Kaisa toi sen mukanaan vasta nyt aamulla. Kaikki mukaan tarvittavat tavarat ja hoitovälineet oli onneksi katsottu jo valmiiksi edellisenä iltana, joten kun tavarat oli viskattu autoon, tarvitsi enää vain taluttaa Vilkku autoon.

No orihan ei tietenkään ollut tänään yhteistyöhaluisella tuulella. Yleensä Vilkun kanssa ei tarvitse lastaustilanteessa nähdä suurtakaan vaivaa, vaan ori seuraa nätisti perässä traileriin. Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän mököpäivä, sillä ori veti liinat tiskiin lastaussillan kohdalla, eikä suostunut etenemään sitten millään. Kokeilimme kaikkea (herkuilla lahjomista, silmien peittämistä, liinaa pepun takana...), mutta Vilkku vain riekkui ympäriinsä. Itkuhan siinä meinasi tulla, sillä olimme suunnitellusta aikataulusta jo melko reippaasti myöhässä. Manasin orin maan rakoon ja marssin talliin etsimään jotain, millä orin saisi traileriin. 

Kun kolusin satulahuonetta, Kaisa juoksi perääni ja kertoi Vilkun kivunneen ihan nätisti ilman taluttamista. Mikä lie orille tullut. Pääasia, että ori oli nyt kärrissä, joten hyppäsimme Kaisan kanssa pikapikaa autoon ja lähdimme huristelemaan tapahtumapaikalle.

Auton ratissa ollut Kaisa oli saanut kirittyä hyvin lastaukseen tuhlautunutta aikaa, ja selvisimme kuin ihmeen kaupalla paikalle vain hieman aikataulusta jäljessä (ja yksinä kappaleina - allekirjoittanut joutui välillä pitämään kiinni penkistä henkensä edestä). Kun juoksin kansliaan ilmoittautumaan, Kaisa rupesi laittamaan Vilkkua esityskuntoon, sillä vuoromme olisi pian.

Itse kantakirjaustilaisuus tuntui menevän ohitse nopeasti, enkä muista siitä juuri mitään muuta, kuin että Vilkku oli niin hienona ja että se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kotiin palasimme ratsukantakirjaan toiselle palkinnolle kantakirjatun orin kanssa. Vilkku sai paljon kehuja ja muutaman extraherkun jo ennen kotiinpaluuta. Takaisin kotitallille päästyämme heitin orille vielä pari porkkanaa, joita ori jäi mutustamaan tyytyväisenä.

- Tinu

Eläinlääkärikäynti

Tänään oli osalla hevosistamme taas inhottava päivä eläinlääkärin kanssa. Olin tilannut Ledyalle, Varrolle, Vilkulle ja Vatulle hampaiden raspauksen ja Tarjalle etujalkojen tutkimuksen, sillä aiemmalla käynnillä saadut hoito-ohjeet eivät olleet auttaneet toivotulla tavalla.

Päivä alkoi nelikon hampaidenhuollolla. Ledya oli hieman hankala tapaus, sillä tamma arvasi jo rauhoituspiikin nähdessään, mistä nyt on kyse! Pienten vastaanhankailujen jälkeen Ledya kuitenkin saatiin rauhoitettua ja hampaat raspattua. Tamman hampaat olivat erinomaisessa kunnossa, ja seuraava raspaus on ajankohtainen jälleen vuoden päästä.

Seuraavana uhrina - siis potilaana - oli Varro, joka myös rauhoitettiin. Ruuna on kuitenkin sen verran lungi poika, että rauhoituksen kanssa ei ollut ongelmia. Ehkä Varro pärjäisi raspauksenkin ilman rauhoittamista, mutta en halunnut riskeerata, että ruuna saisi jonkin angstikohtauksen juuri kriittisellä hetkellä. Ruunan hampaidenhuolto sujui ongelmitta, mutta muutama isompi piikki hammaskalustosta löytyi. Gabriela raspasi piikit pois, eikä piikkien aiheuttamia vaurioita tai muutoksia onneksi löytynyt. Varro joutuu hammaslääkärin pakeille seuraavan kerran jo neljän kuukauden kuluttua.

Seuraavina potilaine olivat Vilkku ja Vattu. Koska Vilkku on iso ja fiksu mies, ei sitä tarvinnut rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Raspauksessa ei myöskään löytynyt piikkejä tai muita muutoksia. Olin jättänyt Vatun viimeiseksi raspattavaksi, sillä olihan tämä pikkuneidin ensimmäinen hammaslääkärikäynti ja meitä saattaisi odottaa kunnon teiniangsti! Vattu käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka tamma vöhön kiemurtelikin rauhoitusta annettaessa. Myös Vatun hampaat olivat priimakunnossa.

Kun hammashuollot olivat tältä päivältä ohitse, oli vuorossa Tarjan etujalkojen tutkiminen. Tamman jalat turvottelivat edelleen, vaikka niitä oli hoidettu edellisellä eläinlääkärikäynnillä saatujen ohjeiden mukaan. Koska mitään merkittävää vaikutusta ohjeiden noudattamisella ei ollut ollut, Gabriela päätti ultrata Tarjan jalat. Molemmista etusista löytyi vaurioita pinnallisista koukistajajänteistä, joskin vauriot olivat onneksi erittäin pieniä. Syyn Gabriela löytyi kavioiden pienistä asentovirheistä, jotka olivat aiheuttaneet ylimääräistä rasitusta jänteille.

Gabriela vuoli Tarjan kaviot ja jänteisiin piikitettiin hieman kortisonia paranemisen nopeuttamiseksi. Saamamme uudet hoito-ohjeet eivät juurikaan poikenneet aiemmista, sillä Tarja täytyy edelleen pitää vain kevyellä liikunnalla ja jalkoja kylmätä, molempia noin kuukauden verran. Tarkastuskäynnille menemme Tarjan kanssa maaliskuun alussa, jotta näemme, miten hoito on ruvennut puremaan.

Kiitokset jälleen Spellcaren Gabrielalle hevostemme hoitamisesta!

- Tinu